Anni kirjoittaa 3. syyskuuta 2015 :

Reilun vuoden ikäisestä Jollasta on vaikea sanoa vielä mitään varmaa. Se vielä etsii itseään ja kasvaa hissukseen omaksi itsekseen. Mutta ainakin tähän mennessä olen ollut todella tyytyväinen minun pieneen päivänpaisteeseen! Jolla on aina iloinen ja ylettömän ihmisrakas ja ystävällinen kaikille tapaamilleen ihmisille. Rakkautta piisaa! Jolla rakastaa leikkiä vetoleikkejä ihmisten kanssa, ja vanhemman koirani Milkan (7v nahkacollienarttu) kanssa leikit ovat lähes aina painimista. Juokseminen on myös elinehto, ja harvemmin tätä näkeekään liikkeellä yhtään vähempää kuin täydellä teholla!

Tähän mennessä olen kuitenkin alkanut huomaamaan, että kyllä sieltä pikku-aussien sisältä löytyy kuin löytyykin työmoottori. Usein vain pieni on niin täynnä virtaa, ettei keskittymiskyky oikein meinaa riittää (vielä!) kovin pitkäksi aikaa kerralla. Olemme aloitelleen tokon ja agilityn alkeita, ja agility vaikuttaa Jollalle justiinsa jetsulleen passelilta lajilta. Varsinkin putket..! Jolla on aika ohjaajaherkkä sisätiloissa ja treenihalleissa. Jännä juttu. Mutta ulkona, no.. Ei niinkään. Silloin ei vain kinosta, Jollan mielestä ulkona ollessa on ilmeisesti lähinnä tarkoitus juosta villinä ja vapaana ja tutkia jokainen kivi ja heinänkorsi!

Jolla on ehkä hiukan liian äänekäs aussieksi. Se selkeästi rakastaa omaa ääntään, ja vaikuttaa vähän siltä, että äänenkäyttö olisi tullut opittua Milkalta. Milka ei ole aina ollut äänekäs, mutta meninpä sitten opettamaan käskystä haukkumisen.. Ja sain heittää hyvästit hiljaiselle elämälle. Kumpikaan koiristani ei kuitenkaan sisällä ollessa hauku tai pöhise ulkoa tuleville äänille, luojan kiitos. Enkä myöskään ole saanut valituksia naapureilta koirien rääkymisestä sillä aikaa kun ovat yksin kotona. Jolla vain välillä niin kovasti innostuu asioista, että koko maailman on saatava kuulla siitä!
Ulkona taas juttu onkin jo ihan eri. Jolla vaikuttaa käyvän läpi sitä kuuluista murkku- tai mörköikää, jolloin kaikki (ennestään tututkin) asiat saattavat olla epäilyttäviä. Ja niistähän sitten ilmoitetaan, varsinkin pimeämmällä. Ärsyttäväähän se on, mutta asiaa työstetään jatkuvasti.

Kotona sisällä oleillessa Jolla on maailman ihanin ja helpoin kanssaeläjä! Sillä on aina leveä hymy kasvoillaan ja pieni ilkikurinen pilke silmäkulmassa. Tähän mennessä kakara on maistellut lähinnä avomieheni kenkiä, mutta jättänyt omani rauhaan.. Varmaan paremmat sukkahiet tuolla paremmalla puoliskolla. Jollan mielestä sisällä lähes millä tahansa voi leikkiä, ja mikään ei ole parempaa kuin pehmolelujen teurastus! Mutta kun ilta tekee tuloaan ja on aika käydä nukkumaan, pieni aussie ottaa oman paikkansa kainalostani ja valtaa puolet tyynystäni. ♥